Kerran viestinnässä – aina viestimässä?

Otsikon ajatus tuli mieleeni viimeksi tänään suunnattuani matkani Teatterikorkeakoululta kohti Kalasatamaa. Tiesin, että Kalasatamasta kulkee HSL:n poikittaisliikenteen bussi 56 Humakin Helsingin TKI-keskukseen (Ilkka) Haagaan. Ilmeni, että tämäkin tavallinen bussimatka muuttuisi viestintämatkaksi.

Työn- ja vapaa-ajan raja on veteen piirretty viiva

Keskustellaan paljon siitä, kuinka erityisesti tietotyötä tekevillä työ- ja vapaa-ajan välinen raja hälvenee. Aikaisemmin, kun suljit konttorin oven, työt jäivät toimistoosi. Nyt toimisto kulkee siellä, missä sinäkin. Kuvaavaa on tämän blogitekstin kirjoittaminenkin: Kello on 17:26 ja kirjoitan tätä bussissa matkalla Turkuun. Voisin käyttää aikani toisinkin, esimerkiksi katsomalla Netflixistä Jälkiä jättämättä –sarjaa, mutta pohdin ajatuksia, jotka liittyvät työn muuttuvaan ja mobiiliin luonteeseen ja liudentuvaan rajaan työn ja vapaa-ajan välillä. En koe tekeväni työtä – vaikka toki kirjoittamalla blogitekstiä työnantajani sivuston alle monet näin varmasti ajattelevat. Itselleni tämä on tylsän matka-ajan käyttämistä mielekääseen toimintaan: kirjoittamiseen. Teenkö siis työtä vai en?

Työ hiipii viestintäteknologian, älypuhelinten, työpaikan tablettien ja läppäreiden kautta vapaa-aikaamme, mutta kuinka määrittelemme vapaa-aikamme?

On the Road in Kallio

Olin ensimmäistä kertaa Kalliossa ja Kalasataman metroasemalla. Bussin 56 lähtöpaikka on ”Kalasatama”, mutta moottoritien rampin alla metroasemaa lähestyessäni mieltäni kalvoi epäilys. Voisiko bussipysäkki olla tällaisessa paikassa? Olimme juuri lisänneet uusille verkkosivuillemme kattavimmat ohjeet TKI-keskukseen (ja Valkeaan Taloon) matkustamiseen, mutta jos koin itse tällaista epävarmuutta opastamassamme paikassa, kokisivatko sitä toisetkin? Voisinko helpottaa seuraavan samoilla hoodeilla liikkuvan Humakiin pyrkivän kokemusta reitistä? Ehkäpä joku teistä löytää perille helpommin tämän kirjoituksen avittamana. Siispä matkastani tuli viestintämatka tämän asian selvittämiseksi.

Kalasatama HSL bussi 56
Tässä vaiheessa mieltäni kalvoi epäilys. Humakin Helsingin TKI-keskus? Pääseekö sinne täältä? Mitä, jos pysäkki olisikin tuolla ylhäällä – koetin onneani ja jatkoin alakautta. Hyvä valinta!

Spontaani kenttähaastattelu

Metroaseman luona katselin ympärilleni, mutta bussipysäkkiä ei näy eikä näy opasteitakaan. Pysäytän ohi kulkevan naisen ja kysyn, tietäisikö hän reittiä pysäkille.

– Olen matkalla samalle pysäkille. Se lähtee tuolta Tilastokeskuksen edestä. Kun tämä linja avattiin, etsin sitä itsekin ja soitin HSL:n palvelunumeroon, josta minut yritettiin ohjata paikalle, tuntematon nainen kertoi. Olin siis oikealla asialla! Bussipysäkin löytyminen ei siis ollut helppoa paikallisellekaan.

HSL:n poikittaisliikenteen bussipysäkki bussille 56 löytyy Tilastokeskuksen edestä läheltä Kalasataman metroasemaa Työpajankadulla. Pysäkin numero on 3239. Alla olevat kuvat auttavat hahmottamaan pysäkin paikkaa. Kuvasin bussia odotellessani muutamia selventäviä valokuvia (ja käsittelin ne tässä bussissa istuessani). Kuvatessa päätin käyttää jotakin niistä tavalla tai toisella Haagaan kulkemisesta kertovassa kohdassa sivuillamme. Ne päätyivätkin vapaamuotoisempaan blogitekstiin.

Luonnollisesti jaoin kuvan matkan varrella sosiaaliseen mediaan. Tässä instagramiin välittämäni kuva. Se auttaisi tämänkin blogitekstin myöhemmässä näkyvyydessä (ks. jäljempänä).

Bussi 56 Kalasatama pysäkki
Poikittaisliikenteen bussipysäkki bussille 56 sijaitsee Työmiehenkadulla.

Sopii myös Pääradan varrelta pohjoisesta tuleville

Bussi kulki Käpylän aseman kautta. 56:nen palvelee siis myös Pohjoisesta päärataa pitkin paikallisjunalla kulkevia. Monet matkannevat Pasilaan, josta ovat vaihtanneet Huopalahden asemalle menevään junaan. Sieltä on kuitenkin lähes kilometrin matka TKI-keskukseemme, kun bussi 56 pysähtyy aivan toimipisteemme edessä.

HSL 56 bussin pysäkki Käpylässä
Myös Käpylän rautatieasema on HSL bussi 56:sen pysähtymispaikka.

Matka Kalasatamasta Käpylään kestää (ruuhkan ulkopuolella) 14 minuuttia, ja Käpylästä TKI-keskukseemme noin kahdeksan minuuttia lisää.

Tilaisuus viestintään tuli siis arvaamatta. Vai onko niin, että ammattilainen skannaa koko ajan ympäristöään työnsä näkökulmasta? Veikkaan, että moni kulttuurituotannon lehtoreistamme pohtii kulttuuritapahtuman osallistujana tapahtuman tuotannollisia puolia sekä ottaa kokemuksistaan mahdollisesti eläviä esimerkkejä luennoilleen. Kertokaa, jos olen väärässä.

Tämän tarinan anatomiaa viestinnän näkökulmasta ja kuinka verkko toimii

Kuinka tätä tarinaa ja sen taustaa voidaan tarkastella organisaatioviestinnän näkökulmasta? Tulkintoja on varmasti useampia, mutta moni hakukoneiden algoritmejä tunteva on varmasti huomannut, kúinka olen viljellyt kirjoituksessani tiettyjä sanoja säännönmukaisesti jopa tautologian rajoja paukutellen. Sanat: bussi, 56, poikittaisliikenne, HSL, Kalasatama, Humak, Helsingin TKI-keskus toistuvat artikkeleissa ja ennen kaikkea artikkelin ja erityisesti tässä julkaistujen kuvien metatiedoissa.

Hakukoneet tykkäävät a) pitkästä tekstistä, jossa b) toistuu hakutermien kannalta olennainen sana useampaan kertaan, c) jonka otsikko tukee hakulauseketta (ei tässä kirjoituksessa), d) jonka kuviin on kirjoitettu kaikki [piilossa olevat] kentät hakusanojen kannalta relevantisti, myös se viimeinen näkövammaisten lukulaitteille tarkoitettu kenttä, e) artikkelissa on relevantteja linkkejä (muttei liikaa) ja e) artikkelin asiasanat ovat linjassa kaikkien edellä mainittujen kanssa.

Kun linkit on julkaistu, niiden toimivuus kannattaa ajoittain tarkastaa, sillä toimimattomista linkeistä taas rangaistaan. Sen olemme verkkosivu-uudistuksessa oppineet. Se, mitä tällä sivulla siis näkyy lukijalle, on vain pieni osuus siitä, mitä kaikkea olen sivuille tehnyt bussimatkani aikana. Huomaa kuitenkin, etten käyttänyt linkkejä aivan ensimmäisissä kappaleissa. Haluanhan, että vierailijat pysyvät tovin sivullani ennenkuin surffaavat pois antamani linkin kautta.

Kun näitä kaikkia noudatetaan kirjoituksissa, hakukoneet havaitsevat sen relevantiksi ja nostavat sitä korkeammallle hakutuloksissa. Luonnollisesti jaan tämän kirjoituksen muutaman sosiaalisen median kanavan kautta. Se lisää artikkelin näkyvyyttä.

Mutta mitä hyötyä tästä oli Humakille?

Ei kenties mitään. Sitä on vaikea mitata, mutta We are here to serve. Internet on jakamista. Ehkä helpotan kirjoituksella jonkun epätietoisen ihmisen arkea, joka tuskailee Kalasatamassa bussipysäkin perään. Ehkäpä hän löytää perille asuinpaikkansa näkökulmasta sujuvampaa ja nopeampaa reittiä Valkeaan Taloon. Ehkäpä kävijä löysi tälle sivulle hakukoneen kautta ja saa sen kautta positiivisen kokemuksen Humakista: Kiitos, Humak, löysin perille!

Auttamalla ja tarjoamalla relevanttia tietoa oikeassa tilanteessa, annan positiivisen kuvan organisaatiostani. Sama pätee sosiaalisen median kautta jaettuun tietoon: teenkö töitä, jos jaan somen kautta työpaikkani viestejä vai jaanko – todennäköisesti itseni kaltaisille henkilöille – ammatillisesti mielenkiintoista tietoa eteenpäin?

Toinen perusteeni tälle kirjoitukselle on, että monilla kampuksillamme on juuri alkanut tai alkamassa viestinnän opintojakso. Monet opiskelijamme laativat pienprojekteina tunneillaan tilaustyönä viestintäsuunnitelmia pienille ja suuremmille järjestöille sekä kulttuurialan organisaatioille. Ehkäpä tästä on hyötyä heille ja heidän kauttaan myös työelämäkumppaneillemme. Kiitokseksi siitä, että he tarjoavat opiskelijoille mahdollisuuden oppimiseen oikeiden projektien eikä vaan tunneilla päntättävän teorian kautta.

Ja kas, siinä tuli samalla vahingossa kolmaskin: tässä avautui samalla mahdollisuus kertoa työelämäläheisestä pedagogiikasta lukijoille esimerkin kautta. Se ei ollut tarkoitus, mutta samalla tuki yhtä viestinnän keskeisistä sisällöistämme.

Turun kelmeä valo hehkuu jo taivaanrannassa. Kahden tunnin matkani vierähti nopeasti. Mielestäni hyvin käytettyä vapaa-aikaa. Nyt lisään vain avainsanat tuohon oikealle (–>, sinulle ne näkyvät alhaalla) ja se oli siinä. Kiitos seurasta ja  toivottavasti löysit perille. Välkommen åter!

Sisällöntuotantovinkki

Mutta vielä nopea käytännön vinkki: suomi perustuu postpositioihin, mutta hakukoneet on rakennettu prepositiomaissa. Tähänkin on olemassa html-tägi, joka helpottaa hakukonetta tajuamaan suomea paremmin. Käytä koodia <span> </span> merkitsemään sanan runko. Esimerkiksi Humakissa saattaa olla hankala hakukoneen ymmärtää hakusanaksi Humak. Voit parantaa hakukonenäkyvyyttä (puhutaan SEO:sta, hakukoneoptimoinnista)  sijoittamalla -ssa -päätteen tekstieditoripuolella eli koodipuolella em. koodien väliin.

Unohda Powerpoint ja Prezi, osallista Kahootilla

Keväällä 2013 esittelin kollegoilleni uutta Kahoot-nimistä sovellusta. Norjan vuosieni kollega NTNU:sta, apulaisprofessori Alf-Inge Wang, oli työryhmineen kehittänyt sovelluksen, jonka avulla oppituntien ”pistokokeet” voitiin pelillistää oppilaita innostavalla tavalla.

Tehtyäni itse ensimmäisen Kahootini luokalliselle opiskelijoita, ymmärsin, että käsissäni oli jotain muuta kuin pelkkä kyselysofta. Kädessäni oli uusi, osallistava ja innostava pedagoginen työkalu. Luokassa olleet opiskelijat tekivät tietämättään historiaa. He olivat palvelun ensimmäiset käyttäjät Suomessa ja ensimmäisten joukossa myös maailmassa.

Aristoteles, Platon, Weber – visailu poliittisen historian klassikoista

Käytin Kahootia ensimmäisen kerran vetämälläni Hallinto ja politiikka -kurssilla. Pitkän luentosarjan päätteeksi kysyin opiskelijoita, mitä he muistivat tunneilla käsitellyistä poliittisen filosofian klassikoiden ajatuksista. Tämä Kahootini on vieläkin olemassa.

Kahoot
Kaikkien aikojen ensimmäinen kysely käsitteli poliittisen filosofian klassikoiden ajatuksia.

Opiskelijat innostuivat ja kysymysten välillä nähty ranging-lista aiheutti kohinaa. Luento oli kokemus myös opettajalle (jona tuolloin työskentelin) erilainen. Mieti: Innostununeesti poliittisesta filosofiasta kuhiseva opiskelijajoukko.

Kokemus oli pakko jakaa muillekin Humakissa. Nyttemmin monet lehtoreistamme käyttävät Kahootia oppitunneillaan. Ehkäpä joku teistä voisi jakaa omia kokemuksiaan alla olevaan kommenttikenttään tai kertoa, mistä aiheista on tehnyt Kahootin?

Kalvosulkeiset Powerpointissa ovat eilispäivää

En ole koskaan ollut powerpointin tai muidenkaan esitystyökalujen ystävä. Kalvosulkeisten sijaan pidän enemmän visuaalisista esityksistä. Niiden etuna on, että voit käyttää samaa kalvosarjaa muutoksitta eri yleisöille – sopeutat vain puheesi kulloisellekin kuulijakunnalle.

Prezi, johon siihenkin tutustuin perustajansa (Peter Arvain) kautta, jo vuonna 2009, oli itselleni innostava esitystyökalu. Prezi mahdollisti lineaarisen esitystavan rikkomisen, entistä visuaalisemmat ja näyttävämmät esitykset sekä aineiston käyttämisen uudella tavalla erilaisia esityspolkuja määrittelemällä.

Mutta Prezissäkään ei ollut vuorovaikutteisuutta. Se oli näyttävä, mutta silti passiivinen puhujalta yleisölle esitystyökalu. Pidän yleisön osallistamisesta. Havainnollistavat esimerkit yleisöstä elävöittävät luentoa. Mutta kysypä auditoriolliselta väkeä mielipiteitä: olet onnekas, jos saat edes yhden avaamaan suunsa..

Survey-kyselyn avulla kaikki osallistuvat

Ei kestänyt kauaa, kun hylkäsin Kahootin kilpailulliset visat. Luennoin usein sosiaalisesta mediasta tai viestinnän ilmiöistä yleisemminkin. Yksi hyvä tapa havainnollistaa viestinnän muutosta verkossa on kysyä yleisön käyttäjäosuuksia eri palveluista. Sen sijaan, että kysyisin knoppitietoa, kysyn ”Tuleeko sinulle painettu sanomalehti kotiin?” tai ”Käytätkö Twitteriä?” ja yleisön jakauman perusteella voin räätälöidysti saamani datan perusteella kuvata, kuinka yleisö vertautuu yleisiin käyttäjäkokemuksiin, -tapoihin tai tilastoihin sosiaalisen median käytössä. Näin yleisöstä tulee osa opetusaineistoa uudella ja osallistavalla tavalla. Tietysti tämä vaatii esiintyjältä sitä, että hän on sisäistänyt aiheensa ja osaa puhua siitä ilman muistiinpanoja.

Survey Kahootilla
Ruutukaappaus sosiaalisen median esityksissäni käyttämästä Kahootista. Riippuen kohderyhmästä näiden vastausgraafit poikkeavat hyvinkin paljon toisistaan.

Monet opiskelijoistamme ovat olleet kyselyideni kohteena. Jokaisella kerralla luentoni on ollut taatusti erilainen. Ylläoleva someprofiili-kyselykin löytyy Kahootista.

Viime toukokuussa vedin sosiaalisen median parissa työskenteleville ammattilaisille survey-kyselyn tekijänoikeuksista sosiaalisessa mediassa. Meille kaikille tekijänoikeusasioiden tuntemus on pääpiirteissään selvää, mutta niiden soveltaminen saattaa joskus olla hankalaa.

Monet tulivat kiittämään luennon jälkeen sen olleen erittäin opettavaisen ja mielenkiintoisen myös ammattilaiselle. Erityisen mielenkiintoista oli ollut nähdä yleisön (anonyymi) jakauma vaikkapa kysymykseen ”milloin tekijänoikeus teokseen syntyy?” vastausvaihtoehtojen ollessa: se on omaperäinen, se on taiteellisesti merkittävä, se on taiteilijan tekemä vai kun tekijä merkitsee teoksensa©:llä. Jokainen kohta sai vastauksia, mutta vain yksi niistä on tekijänoikeuslain mukaan merkittävä.

Voit vain kuvitella, millaista keskustelua tällaisen kysymyksen perusteella nousee.

Myös opiskelijoiden raportointi- tai esitystyökaluksi

Olen jakanut Kahootini verkossa ja niitä voi hyödyntää sieltä vapaasti. Mikään ei estä käyttämästä Kahootia myös oppilaiden työvälineenä. Poikani ja hänen kaverinsa olivat saaneet tehtäväksi pitää esityksen vitamiineista terveystiedon tunnilla.

Paperinmakuisen esityksen sijaan, pojat päättivät tehdä Kahootin. Opettaja ihmetteli hieman, miksi pojat vaativat luokkaa ottamaan kännykkänsä esiin, mutta esityksen jälkeen opettaja oli myyty. Pojat saivat arvosanakseen kympin ja luokka kohisi innostuneena.

Vitamiinikysely Kahootilla peruskoulussa.
Poikani ja hänen kaverinsa terveystiedon tunnilla pitämä vitamiinikysely.

Esittelen tässä blogissani ajoittain erilaisia viestintään, viestintäteknologiaan, sosiaaliseen mediaan liittyviä asioita sekä kerron vinkkejä ja ajatuksia jo tuttuihin palveluihin liittyen.

Käyn aika ajoin luennoimassa sosiaalisesta mediasta ja muista media-alan ilmiöistä. Uskon jakamiseen ja jakamisen kautta syntyvään lisäarvoon. Niinpä Prezini, Kahootini ja monet muut tuotokseni ovat vapaasti luettavissa, saatavissa ja käytettävissä verkossa.

Jarmo Röksä
Selvitin viime viikolla Jyväskylän kampuksella opiskelijoillemme, mitä tarkoittaa bouncing rate, kun puhutaan verkkopalvelusta. Yllätyksekseen noin parikymppinen yleisö havaitsi olevansa itsekin kalkkiksia somekäyttäytymisessään, kun heitä verrattiin surveyn avulla 13-vuotiaisiin. Kuvaaja: Minna Paasu